Nyt meillä alkaa löytyä jonkinlainen päivärytmi ja se kyllä helpottaa kaikkea. Lapsen kaksi ensimmäistä viikkoa hän nukkui tyytyväisesti 4-5 tunnin jaksoja ja mihin aikaan vuorokaudesta vain. Tilanne alkoi muuttua 3 viikkon aikana. Yöllä unet on lyhentyneet ja hän herää 2 tunnin välein syömään ja aamuyöstä 3 tai 4 aikaan alkanut vääntämään pierua yms. huudon kera ja siinä on helposti mennyt pari tuntia ellei enemmänkin. Päivällä ei suostunut sisällä nukkumaan kuin sylissä ja siinäkin pieniä hetkiä. Viime viikosta asti olen laittanut aamusyötön jälkeen melko pian päiväunille jota on kestänyt nyt 1-2 h ja uuden syötön jälkeen käyty vaunuttelemassa ja sitten parvekkeelle. Alkuun tuntui noi vaunuttelut hankalilta kun neiti huusi joka kerta kun aloin pukea ulos ja jatkoi sitä vielä vaunuissa. Oli aika epävarma olo että mikä sillä on. Ajattelin hänen huudon olevan nälkää, enkä edes osannut ajatella että kyse on väsymyksestä. Eilen hän nukkui 5 tuntia iltapäivällä/illalla! josta osan aikaa vaunuissa ulkona ja osan kaukalossa autossa ja kaverin parvekkeella. Olin ihan ihmeissäni. Pitikin aika monta kertaa käydä katsomassa että onko itkuhälytin rikki vai hengittäkö vauva edes. Vauva on ollut rauhallisempi iltaisin ja itte olen saanut aikaa tehdäkin jotain, esim. laittaa pyykkiä yms. Olin todella kiinni vauvassa, mutta en pitänyt sitä ongelmana. Onneksi neuvolantäti tarttui asiaan ja sai ymmärtämään tuon päiväuni-asian. Kovasti tässä on ollut noviisille opettelmista.
1kk neuvolakäynnillä hämmästyttiin kun tytön paino oli noussut 680g 12 päivän aikana. Eli paino oli tuolloin 4010g ja pituus 53,5cm.
Illalla ollaan menossa tupperwarekutsuille.
]]>
Telkkarista ei tullut mitään ja lukemiseen ei jaksanut keskittyä. Sen verran pelästyin sinä iltana että pakkasin sairaalakassin valmiiksi. No, omat vaatteet sieltä vielä puuttuu. Ja ihan äsken laitoin toppapuvun pesuun. Se on kyllä pesty, mutta koneessa oli vaalean pyykin joukossa tilaa ja toppis on ollut pesun jälkeen varastossa säilössä. seli seli..
Se on paljon ihmiseltä jota ei kiinnosta arkiset kotitouhut yhtään. Ja tätä asiaa on nyt pitänyt pohtia ja pyöritellä. Hienoa että tajusi tilanteen ja sen ainutlaatuisuuden viime hetkellä, mutta en kykene ihan tässä heti nyt unohtamaan mitä olen yksin käynyt läpi syksyn aikana. Katsotaan mitä tästä nyt tulee. Herran pitää ensitöikseen todistaa olevansa oikeasti tosissaan ja että se tosissaan olo myös kestää. Luotto häneen on kärsinyt melkoisesti viime kuukausina.
. Viimeisen viikon jumppaaminen on saaneet vauvan tuntumaan entistä todellisemmalta ja omalta persoonaltaan. Kohta en malta odottaa että näen hänet.
Hassua rytmikästä tykytystä masussa. Kohta varmaan alkaa rummutus ja hyörinä masussa jota olen myös useampana iltana kuullostellut. Muistelin juuri että kun olin kauneimpia joululauluja laulamassa 2 viikkoa sitten, silloin liikkeet oli melko söpöjä ja kevyitä verrattuna tähän tämän hetken tuuppimiseen. On toki suuri ilo että vauva pitää äidin tietoisena että kaikki on hyvin, mutta voitaisiin me kai kuitenkin yöllä nukkua? Eilen illalla 1,5h vauvajumpan jälkeen keksin alkaa huojuttaa itseäni että saisimme nukuttua. Se tepsi ainakin siinä hetkessä.
. Ja jos kivut on kovat, sitä varmasti turtuu jonnekin syvälle itseensä ja tuskin kuulee tai näkee mitään muuta. Se tietty jää nähtäväksi.