Raskausviikko 8 alkaa kohta kääntyä viikolle 9. Mieleen tuli että tässä kohta voisi koota ajatukset olotilasta vielä kun ne on tuoreessa muistissa.

Nälän tunne voimistuu näköjään mitä pidemmälle pääsee. Normi on ollut, että ruokaa on SAATAVA kahden tunnin välein minimissään. Nyt tuo aika alkaa olla aivan liian pitkä. Tunnin välein pitäisi saada napsia jotain. Aamulla ennen puuroa alkoi etoa todenteolla. Kävelin jo naistenvessaan nojailemaan päätä käsiini. Hetken odoteltuani, päätin mennä syömään, koska se helpottaa. Puuroa piti lusikoida 25 min. Huoh, tuun kalliiksi työpaikalleni. No. En oikeasti ollut ainoa joka venytti taukoaan.

Lounas-taukoon on nyt aikaa n. 30min. Alkaa taas tehdä tuskaa ja olo on heikko. Jos vain yritän syödä turkinpippureita ja suolakeksejä siihen asti. Eiköhän tämä tästä.

Väsymys on samaa luokkaa koko ajan. Tällä viikolla on ollut yksi päivä kun töiden jälkeen ei tullut tarvetta ottaa pikkutorkkuja. Aavistuksen mua rassaa koiranhoito. Siitä kun pitää selvitä yksin. Ulkoilu tekee hyvää, mutta oon kyllä aika kuitti koko ajan, eli voisin ulkoilla kerran päivässä ja lopun aikaa vain levätä. Tässä kohtaa nostan hattua yksin vauvaa odottaville. Mä en tahdo pystyä tähän puolittaiseenkaan odotukseen yksi, vaikka lapsella isä onkin. Toistaiseksi hän ei vain osallistu mun/meidän elämään... Ja se harmittaa. Eilen avauduin aiheesta aika huolella, mutta ei se siltikään tunnu mitään vaikuttavan. Ärsyttävää.

Kolmantena on mainittava vessassa jatkuva ramppaaminen. Yöllä herään 1-2 kertaa vessaan. Viime yönä verenpaine taisi olla matalalla kun huippasi ylös noustessa. Ja aina kun nousee sängystä, vatsaa vihloo ja yritän sitä parhaani mukaan varoa. Päiväs aikaan juoksen selvästi useammin naistenhuoneessa. Ja taas pitää mennä sinne

Vaikka on oireita, olen kuitenkin tyytyväinen että niitä on. Pitävät uskoa yllä siihen että Taavi on mukana.