Lauantaina alkoi keittiöremontti. Vanhemmat tulivat apuun ja heidän kanssa haettiin kalusteet ja vietiin vanhat pois. Lauantaina ehdittiin kasata alakaappeja ja sunnuntaina jatkettiin. Sunnuntaina aamulla tuli isän kanssa paha sanominen. Se aloitti jo muuttaessani jankuttamisen mun tavaramäärästäni eli keväällä. Sitä on jatkunut siitä asti ja sunnuntaina aamulla mulla kärähti. Harmittaa toisaalta että tuli niin kiukustuttua. Isäkin siinä sitten loukkasi tunteitaan aika tavalla, uhaksi jopa laittaa välit poikki... Tyyppinä  se on vain niin toisia huomoon ottamaton, että mulla pärähtää sen kanssa suhteellisen helposti. EIkä se anna missään tapauksessa periksi. Onneksi olen reilut 10vuotta jo ollut poissa heidän nurkistaan ja kasvattanut itsetunnon näiden vuosien aikana, joten en enää ole niin helposti nitistettävissä maan rakoon. Äiti sanoi eilen, että hyvä kun sille joku joskus sanoo, että saa vähän miettiä.

Lapsen isukki on taas tuuliviirin lailla kääntänyt suuntaa -ainakin hiukan. Hän tuli auttamaan minua keittiön katon kanssa. Ja tuntuu olevan innoissaan kun saa auttaa. Meinasin jo, että kysyisin sitä elokuviin kanssani joku ilta, mutta en taidakaan rikkoa illuusiota. Hyvä, jos ollaan tekemisissä tämänkin verran ja näin hyvissä väleissä. Välillä pitää itseään hillitä kysymyksiltä vauva-asioita jne. Niillä vain pilaisi tunnelman ja kaikesta tulee väkinäistä.

Nälkä kurnii ja menen paikkaamaan tilanteen aamupalalla.

MUOKS. kl.9:32

Maanantaina 17.8 oli neuvola.

-verenpaine 98/58

-paino ei ole noussut lähtöpainosta ollenkaan, eli 58,4kg edelleen

-vauvan sydänäänet kuului upeasti ja doppler sai muutaman potkunkin =)