10+4 tänään.

Eilen tuuperruin petiin heti kun pääsin töistä. Olo oli karmea. Hirveä väsy ja migreeni. Mies kävi ulkoiluttamassa koiran töitten jälkeen, onneksi. Illalla 20 aikaan pääsin ylös, söin ja 21.30 lähdin koiran kanssa ulos ja sitten apteekkiin hakemaan imigraania helpottamaan särkyä. Aamulla olo oli tyypertynyt. Nyt ehkä alkaa taas helpottaa.

Eniten ehdottomasti harmittaa kun elämästä on kadonnut ilo ja hymy. Musta on tullut tosikko niuhottaja, jolle ei mikään ole hyvä.   Mies on ihan helisemässä. Tätä kaikkea tietty vaikeuttaa se, että suhde on niin tuore, ettei yhteistä historiaa oikeastaan ole ennen tätä raskautta.

Koko ajan on huoli jostain, riittääkö rahat, jaksanko hoitaa kodin kuntoon, ulkoiluttaa koiran, miten suhden miehen kanssa alkaa toimia, koska saan tavarani purettua ja remontin valmiiksi, kannattaako ostaa sänkyä nyt jos muutammekin yhteen kuitenkin talvella, loppuuko tämä väsymys koskaan ja palautuuko takaisin se vanha oma itseni jne jne.

Tulipas tästä postauksesta synkkä.

Toivotaan vastapainoksi aurinkoa juhannuksena.