Niin ne viikot kuluu toinen toisensa perään. Varsinkin kun arki-iltoisin tuntuu olevan menoa jos toista. Tällä viikolla tiistai-ilta on ainoa vapaa ilta ennen perjantaita. Sen verran on ohjelmaa odottaville äideille kun  pääsevät toisiaan tapaamaan. Töitä on enää 5 viikkoa! *muoks 6 vko*

Eilen makoilin päivällä sohvalla kun oli niin kertakaikkisen unelias olo. Hetken jopa torkahdin ja välillä taas seurailin vatsan edes takaisin heilumista television ohella. Huomasin että en oikein ole pysähtynyt tuijottelemaan omaa napaa ja sitä mahaa. Melkein podin siitä pientä syyllisyyttä. Tosin hyvä se että on tekemistä ja menemistä ettei liikaa ehdi suremaa ja murehtimaan mitään turhia. Mutta iloitsin kovasti kun vauva liikkui ja sai vatsanahan kohoilemaan Koirankin otin toviksi kylkeni päälle pötköttelemään. Koiran hakiessa asentoa, hän otti jalalla tukea mahasta. Ja melkein saman tien sain tuntea vastaiskun mahasta ulospäin Mun omat pienet kullannuppuni siinä ottivat mittaa äitin vatsasta.

Viime yönä näin kurjaa pako-unta. Poljin vehreiden peltojen välissä hiekkatiellä pakoon miestä josta luulin tulevani aviomieheni. Ja kovaa poljinkin.

Otin kopioita Anu Harkin kirjast Puikoissa. Siinä oli ohje hahtuva-housuista vauvalle. Malli näytti sen verran yksinkertaiselta, että luulisin saavani ne aikaan televisiota katsellessa. Lankaa vain pitää käydä ostamassa.