Päivän alkaessa tulla iltaan, alkaa vauvalla hikka. Siitä on jo tullut joka iltainen tapa  Hassua rytmikästä tykytystä masussa. Kohta varmaan alkaa rummutus ja hyörinä masussa jota olen myös useampana iltana kuullostellut. Muistelin juuri että kun olin kauneimpia joululauluja laulamassa 2 viikkoa sitten, silloin liikkeet oli melko söpöjä ja kevyitä verrattuna tähän tämän hetken tuuppimiseen. On toki suuri ilo että vauva pitää äidin tietoisena että kaikki on hyvin, mutta voitaisiin me kai kuitenkin yöllä nukkua? Eilen illalla 1,5h  vauvajumpan jälkeen keksin alkaa huojuttaa itseäni että saisimme nukuttua. Se tepsi ainakin siinä hetkessä.

Palasin omaan kotipesään eilen äidin kyydillä ja tänään käytiin tutkimassa aletarjontaa kaupungilla. Kävi kyllä hyvin kun molemmat löysin pussiin täytettä (kengät) ensimmäisestä kaupasta ja loppuaika päästiinkin melko mukavasti pienillä ostoksilla. Rankkaa vain alkaa olla vartalolle liikkuminen ja jaloilla oleminen pitkään. Selkä on nyt aika muussia. Tuolista en meinaa päästä ylös ja seuraava siirtyminen suihkuun ei houkuta juurikaan..

Mutta että on mukava olla kotona. Sytytin tuikkuja ja kynttilöitä kun jäin yksin ja makoilin lämpimässä peiton alla alkuillasta. Mmmmm... ihanaa....

Koiruuttani on vain tosi kova ikävä. Jouduin sen jättämään hoitoon. Vaikka tiedän etten sitä pysty viemään ulos kuten totuttu on, niin silti ikävöin kovasti. Se tuntui aistivan tulevan eron kun kaivautui kylkeeni useamman kerran viime päivinä. huokaus...

ja sitten telkkarin ääreen kuuntelemaan Take That´n keikkaa. 

ja se olisi muuten 38+0 tänään...