Maanantaina tapasimme lapsen isän kanssa. Kävelimme ja juttelimme 1,5 tuntia ulkona.

Se että meistä ei tule paria oli aika selkeää jo aikaisemmin. Olin kuitenkin edelleen pitänyt selvyytenä sitä että hän aikoo osallistua lapsenhoitoon ja elämään. Nyt kun olen huomannut hänen kääntävän takkia vähän väliä, kysyin suoraan että onko hän halukas ottamaan lastaan joka toinen viikonloppu luokseen. Hän ei osannut vasta. Hänen pitää asiaa erikseen miettiä.

Tuosta syystä olin tolaltani koko maanantai-illan, tiistaipäivän ja hiukan vielä eilenkin. Järkyttävää. Mies haluaa ja yrittämällä yrittää lasta kanssani ja kun se sitten onnistuu, niin eihän sitä haluakaa. Mies on korkeasti koulutettu, hyvässä asemassa töissä, kovassa huudossa työpaikallaan ja oikeassa elämässä on noin vastuuton paskahousu. Ei uskoisi että ikää on jo yli 30vuotta.

Sen päätin, että en enää puhu hänen kanssaan lapsesta kahden kesken. Menen niin tolaltani että itseni ehjäksi keräilyyn menee useampi päivä. Odotan siihen asti, että vauva on syntynyt ja sitten palataan asiaan.

Nyt olemme vain siten minä, vauva ja koira. Koira on hoidossa nyt remonttini ajan. Sillä on varmasti hauskaa kun saa nauttia maaseudunrauhasta ja luonnosta.