Aamusta asti alamahaan on koskenut ja käveleminen on hankalaa.

Soitin neuvolaan. Kuuluu asiaan "näillä viikoilla" että vauva alkaa laskeutua alas päin lähtökuoppiinsa ja sen takia suorana seisominen voi tuntua hankalalta.

Töissä kun istun aamusta iltaan, pitää muistaa nousta tekemään pieniä kävelylenkkejä niin veri pääsee kiertämään jaloissa kunnolla.

 

Terveydenhoitaja mainitsi levon yhdeksi lääkkeeksi, muuta kun ei oikein voi tehdä. Vielä kun huomisen täällä töissä jaksan niin sitten ei väliä vaikka perjantain olisikin kotona. Parin päivän kuluessa pitäisi tuon jomotuksen asettua.

 

Eilen väsymys sai taas jättimäisen muodon. Menin nukkumaan kl. 19.30... Koira herätti 21.30 koska siihen aikaan aina mennään ulos viimeistään. No, hyvä että herätti että pääsi iltalenkilleen. Sen jälkeen mentiin taas nukkumaan ja pussuteltiin aamu 6 asti. Tänään kaveri (varsinainen luotto sellainen) lupasi ottaa koiran pariksi tunniksi. Helpottaa minun taakaani hiukan kun se saa käydä purkamassa energiaansa jonkun kanssa joka jaksaa leikkiä. Vähän ehdin jo huolestua miten mahdan tästä taas jaksaa eteenpäin. Ja ei varmasti tarvitse paljon arvailla kenen naamakuvaan heittäisin tikkaa jos vain voisin. ...hmmtin miehet.