SIIS voi jumalauta.

2plussan sivuilla kirjoitin tänään 4.1.2010:

Neuvolassa tänään kaikki muuten ok, mutta Hb oli laskenut 104, eli rautakuuria taas. Paino +900g viikossa. Aika tahtiin on paino noussut loppuvaiheessa ;2,5kg viimeisen 2 viikon aikana. Sf-mitta 32cm. Neuvolatäti totesi rohkaisevasti että viikon päästä nähdään varmaan taas. HÖH!

Toisaalta lapsen isä päätti nyt sitten että haluaakin!!!! olla lapsen elämässä mukana täysipainoisesti ja tulisi mukaan synnytykseen jos vain haluan ja ja ja .... Mun pää on ihan sekaisin tästä käänteestä. Halusin että hän on lapsen elämässä mukana, mutta nyt yhtäkkiä niin kovalla innolla ja antaumuksella että en pysy enää vauhdissa. Ja olen viimeisen puolen vuoden aikana ajatellut että tulevassa ollaan kaksin lapsen kanssa ja miten kaikesta tullaan selviämään jne. niin yhtäkkiä ympärillä laukkaa vauhko tuleva isukki. voi luoja!
Että sen puoleen on kiva jos se vauva ei vielä synny, niin ehdin itte hiukan tätä uutta ajatusta miettiä ja pohtia.

Lili 39+1

 

piiuli82 - Juu, väleissä ollaan lapsen isän kanssa. Tekemisissä ei juurikaan oltu syksyllä. Viimeisen kuukauden aikana on pariin otteeseen vauvasta ja sen hoitamisesta yritetty jutella. Ja sen tulos olikin sitten tämä käänne.
Pyysin syksyllä ystäväni, tulevan kummitädin, mukaan synnytykseen. Se että olen tiennyt ettei sinne yksin tarvii mennä, on auttanut tuhannesti. Nyt tuntuu jo että selviän siellä yksinkin, ei ole enää pelkoa synnytystä kohtaan. Pitää nyt miettiä että mitä ja kuinka tässä mennään. huhhuh... Ja kyllähän se nostaa ison taakan harteilta kun minun sukulaiset on kaukana ja lapsen isän lähellä. Enää ei tarvitse leijonaemon lailla selvitä kaikesta yksin. Olo keveni huomattavasti. Suhdetta hänen kanssa en kuitenkaan halua. Sen verran herra ehti sekoittaa mieltä ja elämää eron jälkeen kun jäin kasvavan masun kanssa yksin.

 

Omaa pohdintaa 4.1. kl. 23.30 yöllä

Jotenkin en haluaisi enää palata niihin tuskaisiin ajatuksiin, itkuihin ja suruun jota olen syksyn aikana kohdannut. Mutta nyt on kyllä pakko muistaa nekin asiat koska ei tämä kulunut 6kk ole mitenkään helppoa ollut.

Entäs miten elatusmaksut? Entä huoltajuus? No siitä mun ei onneksi tarvitse luopua. Enkä todella aijo luopua.

 

lisää pohdintaa 5.1.

Nyt kun isukki haluaa olla osa lapsensa elämää, pitäisi minun vain ottaa hänet takaisin. kuten esimerkiksi synnytykseen, kaikkeen elämään ja kai kohta jo muuttaa Maskuun. T myös haluaa että selvitetään kelasta kaikki mahdollinen mitä etuuksia sieltä on mahdollista saada. Niin. Sellaisia mitä pariskunnat saa. Niitä hän taitaapi tarkoittaa. PERKELE. En pysty. En todellakaan. Mikäs sen hienompaa apsen kannalta että isä haluaa olla osa lapsensa elämää jne. ja sukukin haluaa olla mukana. Mutta että nyt ja heti. Miksi ei kokoa tätä helvetin syksyä kun olisin sitä tukea tarvinnut.

 Sitten taas toisaalta. Mikäs sen idyllisempää kuin rakentaa oma koti, asua omakotitalossa perheenä. Matkustaa jne.