Niin se viikko vierähti. Ja alkoi äitysloma viimein keskiviikkona. JEE.

Soitin heti maanantaina aamulla neuvolaan ja sain sairaslomaa ne 2 päivää jotka oli vielä töitä jäljellä. Maanantaina menin töihin koska töitä oli vielä kesken ja enkä päässyt pois ennen kuin kl.14. Kävi niin sääli sitä mun perehdytettävää ja istuin hänen tukenaan muutaman tunnin, kunnes olo kävi niin sietämättömäksi että oli pakko lähteä kotiin. Ja taas nukuin.

Tiistaina olin töissä 4 tuntia, luovutin avaimet ja kahvitin työkaverit. Haikein mielin mutta helpottuneena lähdin kotiin - nukkumaan =). Pelkäsin että kärsin enemmänkin kun en mene enää töihin, mutta ei ole ollut ikävä. Työpaikka oli kyllä mieleinen, mutta näemmä tämä väsymys ja lepo vie ehdottoman voiton. Nyt ihmettelen että miten ihmeessä jaksoin siellä olla melkein loppuun asti! Joka päivä olen nukkunut 1-2h päiväunet.

Kaverit huolestuivat siitä mun kohtauksesta sunnuntaina, ja ehdotttivat että tulevat joku ilta avuksi laittamaan niitä juttuja kuntoon mitä on kesken. Selitin yhdelle heistä sitä, että en kehtaa pyytää enää kun olen jo niin monesti pyytänyt apua johon kaverini vastasi "olet kuin vanhat mummot, kyllä mä pärjään, vaikka hyvin voisit pyytää apua" Ja kuten kommenteissa olikin, kyllä ne kaverit sanoo "ei" kun eivät enää jaksa/ehdi.

Joten, mieli on valoisampi kuin viikko sitten. Se oli kyllä synkein hetki tämän raskauden aikana... Huoh.

Lapsen isän kanssa käytiin aloittamassa keskustelu lapsen hoitamisesta kuluneella viikolla. Harmitti välillä sen jutut ihan älyttömästi ja en kyennyt ihan kokonaan olla heittämättä muutamaa tervävää kommenttia.

Hän mm. vetosi siihen, ettei ole tottunut hoitamaan pientä lasta. Hmm.. kukahan olisi jos varsinkin odottaa esikoistaan. Ja koska hän on jälleen yhdessä ex:nsä kanssa, niin hän oli kovasti sitä mieltä että ex:n avulla voisi lasta hoitaa. VOI luoja mikä idiootti. Laittaa naisen hoitamaan lastaan jonka on heidän eron aikana saanut alkunsa toisen kanssa! (suhde alkoi kuitenkin kun he edelleen olivat yhdessä ja mies tuolloin vakuutti että ovat erosta puhuneet jo 2 vuotta. Nyt hän vetosikin sitten siihen että kun ero sitten tuli todeksi, hän ei ollutkaan ihan oma itsensä. Eli jos haluaisi lukea rivien välistä, "sinä katala nainen tulit ja viettelit, eikä minulla miesparalla ollut asiaan mitään sanottavaa" Olisi kai pitänyt ymmärtää lukea rivien välistä kun hän suunnitteli meidän yhteistä elämää, taloa ja perhettä että ei oikeasti tarkoita sitä...) Kuullosti myös siltä että isä oli ajatellut tulla lapsen elämään vasta kun sen voi ottaa kylään omaan kotiin. Toivotin molemmat erittäin tervetulleiksi kotiini vauvaa hoitamaan. Jätkä yrittää niin päästä pinteestä ja tulla vain keräämään sadon sen jälkeen kun minä olen tehnyt ns. "paskat" hommat. Jossain kohtaa tunsin itseni pelkäksi synnytyskoneeksi ja lapsen isä vain tulee ja korjaa valmiin lapsen. Ääliö. ONNEKSI saan yksinhuoltajuuden automaattisesti eikä siitä tarvitse edes neuvotella. Jospas tämä avautuminen taas riittäisi tästä aiheesta.

Useana aamuna herättyäni, hengittäminen tuntuu raskaalta. Tänään ei onneksi tunnu siltä. Harmi että sää on taas plussalla ja pienen pakkasen aiheuttama kuulas ilma on tiessään.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ai niin. Leivoin eilen tämän kakun. Maku selvästi paranee kun kakku saa maustua yön yli.